Taitava Tuisku!

Jälleen kuvakaappaus Garmin Basecamp -ohjelman ruudusta (punaisella viivalla tekemäni jälki, pinkillä Tuiskun jäljestys). Voi että, miten tykkään kun näen koneelta, kuinka hyvin Tuisku on pysynyt jäljellä. Ja voi että, miten tykkään kun Tuiskunen on niin kovin pätevä. Ja miten paljon Tuisku itse tykkää, kun pääsee jäljestämään, sitä ei voi kuvailla, se pitää nähdä omin silmin.

Ensi keskiviikkona reenataan pienellä porukalla, Tuisku pääsee siis jäljestämään jonkun muun tekemää jälkeä. Osaakohan se? ;)

Lyhyestä virsi kaunis, nyt menen "ulkoiluttamaan" imuria, reenaan vatsa- ja selkälihakset ja sitten leivon suklaakakun. En sentään ajatellut syödä koko kakkua itse, vaan vien sen huomenna partiokokoukseen.

Jälkikauden avaus

Kävin tänään tekemässä ja ajamassa kevään ensimmäisen jäljen. Pituutta jäljelle tuli kolmisensataa metriä ja se sai vanhentua ehkä kolme varttia. En ikinä jaksa odotella jäljen vanhenemista kovin pitkään ja ehkä sen takia Tuisku haluaisi aina jäljestää hirmuista vauhtia - lupasinkin itselleni että seuraavalla kerralla teen ihan kunnon lenkin tms. jäljen tallaamisen ja ajamisen välissä niin, että jälki vanhenisi ainakin tunnin verran.

Tällä kertaa jäljen alussa olikin vähän ylimääräistä haastetta, jota en todellakaan huomannut jälkeä tehdessäni. Jos olisin huomannut, olisin siirtynyt toiselle puolen metsätietä. Tuisku nosti jäljen tosi hyvin, mutta koukkasi ehkä parinkymmenen metrin jälkeen tiukasti vasemmalle koska siellä oli maassa hirven (?) selkäranka. No minä sitten kielsin ja siirsin Tuiskun valjaista takaisin jäljelle, jolta se koukkasi samantien oikealle nuuskuttelemaan toista selkärankaa. Sieltä T tuli pois ihan käskemällä ja jatkoi hienosti töiden tekemistä. Näiden houkutusten jälkeen Tuisku jäljesti tosi kivasti ja nosti tyylikkäästi molemmat esineetkin. Ensimmäinen esine oli suunnilleen jäljen puolivälissä ja toiselle sitten lopetettiin töiden teko.

Tässä kuvakaappaus Garminin ohjelmasta (klikkaa kuva toki isommaksi, niin näetkin jotain), jossa näkyy sinertävällä viivalla tekemäni jälki ja vihreällä sitten jäljen ajo. Aion viritellä Tuiskun valjaisiin jonkinlaisen kotelon, johon saan gps:n, koska nyt kun se on minulla, jää osa mutkista tallentumatta. Kuten kuvasta esimerkiksi näkyy, minä en käynyt ollenkaan viimeisellä esineellä, koska Tuisku nappaa esineet suuhunsa ja kääntyy tuomaan minulle. Mutta vitsi, että se jäljestää hyvin, ei todellakaan olla käyty kovin kaukana alkuperäisestä jäljestä, paitsi siellä herkullisten selkärankojen kohdalla.

Vein muuten Tuiskun autolle palattuamme tutkimaan tarkemmin niitä luita ja se järsi onnellisena hirven vasan alaleukaa kunnes kutsuin sen katsomaan mitä minä löysin. Löytyi nimittäin kokonainen sorkka ja pätkä sääriluuta ja se oli Tuiskun mielestä niin herkullinen aarre, että pakkasin sen muovikassiin ja toin parvekkeelle. Tuisku on siis tänään syönyt oikein luomuruokaa, se järsi varmaan pari tuntia sorkkaa parvekkeella ja tuli äsken sisälle nukkumaan mahansa ympärillä. Kyllä jokaisen koiran pitäisi saada silloin tällöin syödä jotakin vastaavaa, Tuisku ainakin oli niin onnellinen repiessään ja pureskellessaan tuoretta sorkkaa. Tai ei se kai ihan tuore ollut, mutta jäässähän se on koko talven ollut. Mitään puolimätää raatoa en olisi kotiin kantanutkaan.

Erämaan rauhaa

Vietimme pääsiäisviikon Käsivarressa Ropitunturin erämaa-alueella hiihtovaellellen. Mukana reissussa olivat minun ja Tuiskun lisäksi Hiutale ja Lumo, ja olipa kerrassaan onnistunut reissu. Aurinko paistoi koko viikon, pakkanen pysytteli vallan kohtuullisissa lukemissa, täysikuu mollotti viikon puolivälissä taivaalla, maisemat olivat upeat, Tuisku hoiti huskyntyönsä esimerkillisesti (Tuiskussa on muuten avoimenpaikanjohtajan vikaa, se veti hienosti suoraan myös avotunturissa, jossa tehtiin omat jälkemme koskemattomaan lumeen - kaikki koirat eivät osaa mennä suoraan ilman jotain seurattavaa uraa). Ihan kaikki ei tietenkään mennyt kuin siinä ruotsinkielisessä, hyväntuulisessa tv-sarjassa, mutta pienet kommellukset ja vastoinkäymiset kuuluvat retkeilyyn yhtä vahvasti kuin sipsituubi ja suklaapatukat. Hauskaa meillä oli ja viikko oli aivan mahtava irtiotto arjesta. Enemmittä höpinöittä valokuvia reissusta, olkaatten hyvät.

Tee se itse: koiran tossut

Talvivaellus lähestyy ja yksi ehdottomasti mukaan otettava varuste on koiran tossut. Jos nimittäin huonosti käy, on lumessa sellainen kova kerros, joka rikkoo tassut ja silloin tarvitaan suojuksia haavojen ennaltaehkäisyyn (tai jo syntyneiden haavojen suojaksi). Katselin syksyllä tutussa lemmikkitarvikeliikkeessä tossuvalikoimaa ja totesin, että ovat aivan liian kalliita minun pihille luonteelleni. Niinpä tein tossut sitten itse.

Ostin kirpputorilta kaksi paria lasten kurarukkasia, joista maksoin yhteensä euron. Lisäksi tarvitsin napinläpikuminauhaa (1,80 €) ja nappeja ja ompelulankaa, jotka löytyivät ompelutarvikelaatikosta.

Rukkasista leikkasin peukalot irti ja ompelin syntyneet aukot umpeen.

Varren yläosaan ompelin napin ja siihen laitoin pätkän napinläpikuminauhaa.

Sitten vain pujotetaan kaikki neljä tassua tossuihin ja houkutellaan koira kinkulla seisomaan ja kävelemään. Aluksi Tuisku nosteli jalkojaan ihan hassusti, mutta lopulta käveli melkein normaalisti. Sitä en tiedä pysyvätkö tossut jalassa, jos mennään umpihangessa, mutta se nähdään sitten reissussa. Siis jos tossuja tarvitaan, toivon ettei tarvita.

Hintaa näille muotiluomuksille tuli siis muutama hassu euro. Raportoin toimivuudesta reissun jälkeen, jos näitä siellä kokeillaan.

Tamperelainen aamupäiväruuhka

Terveisiä Siilinkarilta! Siilinkari on pieni majakkaluoto Näsijärvessä Särkänniemen lähistöllä ja kauniina kevättalven päivinä tamperelaisilla on tapana käydä jäällä ulkoilemassa. Aamulehden mukaan viikonloppuisin majakalla saattaa käydä tuhansia ihmisiä päivässä, joten ruuhka on melkoinen. Minä tein tänään Tuiskun kanssa pitkän hiihtolenkin ja ohitimme myös majakan. Lompakkoa ei ollut mukana, joten en käynyt ostamassa kotakahvilasta makkaraa, mutta ehkä seuraavalla kerralla. Olin liikkeellä ehkä liian aikaisin, joten kuvissa ei näy ulkoilijaruuhkaa kovimmillaan - Tammerkosken ylittävältä autotieltä olen useamman kerran katsellut, kun ihmisiä kulkee suosituimmilla poluilla aivan jatkuvana virtana, kuin muurahaiset omilla poluillaan.

Jäällä näkyi kaikenlaisia ulkoilijoita, oli kävelijöitä koiran kanssa ja ilman, samoin hiihtäjiä, oli pulkan vetäjiä, lastenvaunujen työntäjiä ja yksi polkupyöräilijä, oli luistelijoita auratulla reitillä ja jopa yksi koiravaljakko. Aurinko helotti kirkkaalta taivaalta ja hiihtäessä tuli kuuma. Ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että ylähuuleni saattoi jopa vähän kärähtää auringossa, koska en ole muistanut ostaa uv-huulirasvaa.

Tuisku testasi mahdollisia uusia valjaitaan. Olen talven mittaan vetolenkeillä mietiskellyt, että tekevätköhän Tuiskun vetovaljaat jotenkin kipeää sen selkään, mutta vasta nyt tajusin, että mehän ollaan ihan kohta viikko hiihtämässä Lapissa eikä se voi huonoilla valjailla viikkoa mennä. Järkeilin sitten, että Tuisku on rotevoitunut sen verran, että valjaat ovat jääneet vähän pieneksi. Onneksi en tilannut netistä isompia valjaita, vaan otin yhteyttä henkilöön, jonka kautta ostin juuri uuden vetovyön. Päädyttiin nimittäin useamman valjasmallin sovittamisen jälkeen saman merkkisiin valjaisiin (ManMat), mutta eri malliin ja yhtä kokoa pienempiin. Yhden hiihtolenkin perusteella nuo vaikuttavat hyviltä, ainakin istuvat vanhoja valjaita paremmin Tuiskun päällä ja Tuisku vaikutti itsekin ihan tyytyväiseltä. Teen vielä huomenna vetolenkin kävellen (tai jospa vaikka pitkästä aikaa juoksisin...) ja teen sitten lopullisen päätöksen noiden valjaiden ostamisesta.

Mutta nyt enemmittä löpinöittä niitä valokuvia tältä päivältä. Jäällä oli niin kirkasta ja minulla tietysti aurikolasit päässä, etten nähnyt kameran näytöstä juuri mitään ja huomasin vasta kuvia koneelle ladatessani, että kameraan oli jäänyt edellisen käytön jäljiltä mustavalkoasetus. No, ei se mitään, voitte kuvitella sinisen taivaan, valkoisen hangen ja ihanan auringonpaisteen.

Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa...

... oi jospa oisin saanut olla mukana. Ei oltu tällä kertaa Putte-Possun nimipäivillä vaan Tuisku-koiran syntymäpäivillä. Tuisku sai aamupäivällä erityissynttäriherkun, tällä kertaa Pedigreen Jumbonen, jollaista se ei ollut syönyt ikinä aikaisemmin - hyvin maistui, vaikkei syömisestä ihan om-nom-nom -ääntä kuulunutkaan (viittaus Jumbonen tv-mainokseen, jos joku ei hoksannut).

Myöhemmin Tuiskulle tuli vieras, hauska kahdeksankuinen jack russeli Roope. Otukset leikkivät kovasti sisällä ja käytiin tuossa läheisessä koirapuistossakin. Tarjoiluja ei ollut (paitsi ihmisille teetä ja hedelmäkarkkeja), ehkä Tuisku ensi vuonna tarjoaa ystävälleen myös synttärikakkua.

Ei ole myöskään kuvia tämänpäiväisistä leikeistä, mutta onneksi sain Roopen ihmiseltä kuvia joulun aikaan vietetystä leikkihetkestä. Tuisku ja Roope ovat kyllä mainio parivaljakko, ei paljon haittaa että toinen on parikymmentä kiloa painavampi ja monin verroin isompi kuin toinen.

Tällä viikolla olen...

- Käynyt maanantaina oikein reippaalla juoksulenkillä, jonka jälkeen yskin koko loppuillan kuin mikäkin keuhkotautinen.
- Tajunnut tiistaiaamuna, ettei yskä johtunutkaan vain reippaasta hengästymisestä kevyessä pakkasessa, vaan kevätflunssasta (tai influenssasta, en ole ikinä saanut selville mitä eroa on tavallisella flunssalla ja sillä kohutummalla influenssalla).
- Maannut tiistain sohvalla vaakatasossa, nukkunut, nukkunut ja nukkunut ja laahustanut Tuiskun kanssa kolme erittäin hidasta ja erittäin lyhyttä ulkoilua. Ja säälitellyt koiraparkaa, jolla oli TYLSÄÄ. :(
- Mitannut tiistai-iltana 38,6 asteen kuumeen, jota työterveyshoitaja sanoi aika korkeaksi. Voin kertoa, että siltä se tuntuikin.
- Juonut litroittain kuumaa mustaviinimarjamehua - äidin tekemää, tietysti.
- Käynyt toista kertaa yhdeksänvuotisen työurani aikana lääkärissä hakemassa sairauslomatodistuksen. Ja muistaakseni ensimmäistä kertaa elämässäni korvatippoja särkevään korvaan - onneksi ei kuitenkaan ollut kyse korvatulehduksesta, vaan ärtyneestä korvakäytävästä, joka ei ole enää tänään särkenyt juuri ollenkaan.
- Lähettänyt Tuiskun vanhempieni hoitoon mökille, jottei sillä olisi ihan niin tylsää. Ja sitten tylsistynyt yksin kotona, kun olisinkin ehkä jaksanut jo eilen illalla ja ainakin tänään puuhastella sen kanssa.
- Katsonut Tim Burtonin Liisan ihmemaassa -elokuvan, joka oli aikas hyvä. Ja syönyt jäätelöä, jota isäni ystävällisesti toimitti minulle hakiessaan Tuiskun hoitoon.
- Katsonut yliannoksen telkkaria ja tänään lukenut yhden kokonaisen kirjan (joka oli kyllä melko pieni...)
- Tekemisen puutteessa pessyt neljä takkia ja kahdet housut, koneellisen normaalipyykkiä, siivonnut vaatekaapin ja heittänyt sieltä kaksi muovikassillista tavaraa roskiin, kaksi muovikassillista odottamaan SPR:n Konttiin vientiä ja pessyt yhden koneellisen pesun tarpeessa olleita Konttiin meneviä vaatteita - käsittämätön määrä ylimääräistä olikin kertynyt kaapin kätköihin ja minä sentään muutin nykyiseen kotiini puolitoista vuotta sitten. Illan mittaan olen käynyt useamman kerran ihailemassa mukavasti tyhjentynyttä kaappia.
- Ollut jälleen kerran äärettömän kiitollinen siitä, etten sairasta juuri koskaan ja silloin kun sairastan, on tauti lyhyt ja ytimekäs. Olisipa kiva, jos hyvää vastustuskykyä voisi tartuttaa muihin ihmisiin. Miksi ei voi, kun kerran tauditkin tarttuvat?
- Päättänyt hakea Tuiskun huomenna kotiin ja viettää sen kanssa laatuaikaa (inhoan tuota sanaa, mutta käytän sitä silti) vaikka koko päivän. Tehdään jotain kivaa, joka ei vaadi ihmiseltä kovin suuria fyysisiä ponnistuksia.

Huh, mikä viikko, melko raskasta tämä sairastaminen. Kuten jo sanoin, olen onnellinen kun en harrasta tätä useammin, on tämä sen verran ikävää hommaa. Enpä taida uskaltaa viikonloppunakaan vielä tehdä kunnon lenkkiä (eli pitkää ja mielellään metsässä) Tuiskun kanssa, mutta lauantaina Tuiskun ystävä Roope (ja Roopen kanssa myös minun ystäväni) tulee ehkä kylään juhlistamaan Tuiskun synttäreitä - kyllä, rakas höppänäni täyttää neljä vuotta! Seuraavassa postauksessa tulee siis todennäköisesti jotain perinteistä niin se aika rientää -höpötystä. Ja toivottavasti myös valokuvia, koska kuvattomat postaukset ovat aika tylsiä, mutta en silti keksinyt tähän mitään hyvää kuvitusta.